Olenko hullu, vai miksi näen kasvoissa hirviön?

Keskiviikon Prisma Studiossa keskustelemme katseesta ja toteutamme mielenkiintoisen kokeen, jossa koehenkilö tuijottaa peilikuvaansa silmiin kymmenen minuutin ajan. Oletuksena on, että jossain vaiheessa oma peilikuva alkaa näyttää hyvin oudolta. Kokeen idea on peräisin italialaiselta Giovanni Caputolta, jonka kokeessa koehenkilöt alkoivat tällaisessa asetelmassa nähdä kummia (Caputo, 2015). Itse en usko, että ilmiö liittyisi psykiatriaan, vaan sille on olemassa havaintopsykologinen selitys. Hyvin samanlainen kokemus saadaan nimittäin välkkyvien kasvojen vääristymisilmiössä (flashed face distortion effect; Tangen et al 2011), joka on seuraavassa videossa. Keskitä katseesi kuvan keskellä olevaan ristiin koko videon ajan. Huomaat nopeasti, että kasvot alkavat näyttää kummalliselta!

Kasvojen muuttuminen oudon näköiseksi liittyy aivojen adaptaatioon eli mukautumiseen, jossa aivot muuttavat toimintaansa pystyäkseen mahdollisimman tarkkaan toimintaan. Hyvä esimerkki mukautumisesta on pitkän moottoritieajelun jälkeinen sokeus auton nopeudelle. Kun mökkireissulla lähden ajelemaan moottoritietä, tuntuu moottoritienopeus aluksi tosi kovalta vauhdilta, mutta hetkisen kuluttua ihan normaalilta vauhdilta. Kun sitten käännyn pois moottoritieltä, tuntuu kahdeksankympin nopeus hetken aikaa kävelyvauhdilta.

Kokemus liikenopeudesta muuttuu, koska näköaisti pyrkii parantamaan kykyäni erotella eri nopeuksia toisistaan. Kun moottoritievauhti ei alun jälkeen tunnu enää nopealta vaan ihan tavalliselta vauhdilta, pystyn helpommin erottamaan, jos nopeus kiihtyy tai hidastuu vähän. Liikkeeseen adaptoitumista voi kokeilla itsekin alla olevan videon avulla. Tuijota videon keskelle ja kun videossa kehotetaan, katso muualle. Älä pelästy, ilmiö voi näyttää aika kummalta! Se menee nopeasti ohi.

Videon jälkeinen näkymän vääristyminen johtuu siitä, että aivojen osat, jotka käsittelevät näkökentän eri alueita, mukautuvat tietyn nopeuden ja suunnan omaavalle liikkelle. Aivot siis rekisteröivät liikkeen ja mukauttavat tietojenkäsittelyn siten, että liikkuvalta alueelta olisi mahdollisimman helppo huomata asioita. Tavoitteena on siis tarkin mahdollinen havaitseminen. Kun siirrät katseen muualle, aivoilla kestää hetken aikaa huomata, että näkymä onkin taas tavallinen. Tuon hetken ajan näet näkökentässäsi outoja vääristymiä.

Mukautuminen tapahtuu voimakkaimmin näkökentän reunamilla, koska siellä näkötarkkuus on heikompi. Tätä kuvaa hyvin ”Violetti jahtaaja” -illuusio. Jos tuijotat alla olevan kuvan keskellä olevaan ristiin, hetken kuluttua tapahtuu kaksi asiaa. Ensinnäkin, kuvaan ilmestyy vihreä liikkuva täplä. Toiseksi, violetit täplät katoavat.

Lilac-Chaser

Kummatkin ilmiöt johtuvat näkökentän reuna-alueita käsittelevien aivoalueiden mukautumisesta. Vaikka kuvan liike on todellisuudessa sitä, että yksi violetti täplä kerrallaan katoaa kuviosta, tottuvat aivot kuvaan nopeasti ja alat nähdä violetin täplän jälkikuvan liikkuvan aukon paikalla. Violettien täplien katoaminen liittyy siihen, että aivojen tottuessa kuvioon himmeät täplät tulkitaan tarpeettomiksi ja niitä ei enää havaita. Jos siirrät katsettasi rististä, vihreä täplä katoaa ja violetit täplät ilmestyvät takaisin.

Välkkyvissä kasvoissa ilmaantuvat hirviömäiset kasvot ovat esimerkki mukautumisesta. Aivot eivät käsittele kasvoja kuvina vaan piirteiden kimppuna. Yksi piirre voisi olla vaikkapa silmien välinen etäisyys tai otsan korkeus. Kun katselemme kasvoja, aivot mukautuvat nopeasti näiden kasvojen piirteisiin ja täsmälleen samassa paikassa ilmestyvät seuraavat kasvot vääristyvät tämän vuoksi. Jos siis edellisten kasvojen otsa on ollut korkea, seuraavien kasvojen otsa näyttää matalalta. Tai jos edellisten kasvojen silmät ovat olleet lähellä toisiaan, seuraavien kasvojen silmät näyttävät olevan kaukana toisistaan.

Lähteet

Caputo, G. (2015) Dissociation and hallucinations in dyads engaged trough interpersonal gazing. Psychiatry Research 228, 659–663.

Tangen, J.M., Murphy, S.C. & Thompson, M.B. (2011) Flashed face distortion effect: Grotesque faces from relative spaces. Perception 40, 628-330.

Tietoja jukkahakkinen

Työskentelen Käyttäytymistieteiden laitoksella, Helsingin yliopistossa. Tässä blogissa käsittelen havaitsemiseen liittyviä teemoja perustutkimuksesta visuaaliseen ergonomiaan.
Kategoria(t): adaptaatio, ääreisnäkö, havaitseminen, illuusiot, kasvojen havaitseminen, Liikkeen havaitseminen Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Olenko hullu, vai miksi näen kasvoissa hirviön?

  1. Timbih sanoo:

    Jos tuossa liikkuvassa täplähommassa esim. Ipadillä violettien täplien katoamisen jälkeen liikuttaa näyttöä hiukan poispäin tai lähemmäksi omia kasvoja, niin violeteista täplistä saa hauskan vihertävän raitaefektin!

  2. jukkahakkinen sanoo:

    Ei voi olla totta kuinka hieno efekti 🙂 Voisitko laittaa minulle sähköpostia, osoitteeni on tuolla ylhäällä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s