Blogasin metakognitioista

Psykologit ovat muuttaneet Meilahteen osaksi Lääketieteellistä tiedekuntaa, joten blogailin vaihteeksi Lääketieteellisen tiedekunnan sivuilla. Aiheena olivat metakognitiot.

 

Kategoria(t): kognitiivinen prosessi, Yleinen | Avainsanat: , , , , , , , | Kommentoi

Bitcoinin ja muiden villitysten psykologiasta

Blogailin jälleen Ylen sivuilla. Tällä kertaa pohdiskelin Bitcoinia villityksenä ja vertailin sitä muihin huippuvauhdilla levinneisiin innostuksiin.

Kategoria(t): tunteet | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Silmänliikkeet ja esineisiin tarttuminen

Silmänliikkeiden avulla poimitaan tietoa ympäristöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että silmät kohdistuvat vain informatiivisille eli olennaista tietoa sisältäville alueille. Silmänliikkeet ovat siis erilaisia, jos katsomme kuvaa arvioidaksemme sen värejä tai kun laskemme, kuinka monta ihmistä kuvassa on.

Tämä toimii myös arkipäivän toimissa. Michael Landin klassisessa kokeessa koehenkilöt keittivät teetä samalla kun heidän silmänliikkeitään mitattiin. Land havaitsi, että silmänliikkeet kohdistuvat esineisiin hiukan ennen niihin kohdistuvia toimia. Hän kutsui tätä ”just in time”-strategiaksi eli silmänliikkeet ohjautuivat tärkeisiin paikkoihin vasta kun se oli toiminnan kannalta tärkeää. Video kokeesta löytyy täältä.

Landin kokeessa silmänliikkeitä mitattiin osana arkipäivän toimia, joten mittaukset eivät olleet hyvin kontrolloituja. Anna Belardinelli on julkaissut artikkelin, jossa on mitattu tehtävän vaikutusta katseen kohdistumiseen kontrolloidussa laboratorioympäristössä. Hän valitsi kokeeseen 14 kuvaa arkipäiväisistä esineistä ALOI-kuvatietokannasta.

Figure 1

Koehenkilöt näkivät kuvia satunnaisessa järjestyksessä ja heidän piti tehdä erilaisia tehtäviä. Samalla heidän silmänliikkeitään mitattiin. Oletuksena oli, että tehtävä vaikuttaa siihen, mihin silmät kohdistuvat ensimmäisenä.

Ensimmäisessä tehtävässä koehenkilöt arvioivat, voiko esineessä säilyttää vettä. Esimerkiksi korissa veden säilyttäminen on hankalaa, mutta teepannussa helppoa. Oikea vastaus ei ollut olennaista, vaan se, että henkilöiden piti tunnistaa esine ja arvioida sen käyttötarkoitusta.

Toisessa tehtävässä koehenkilöiden piti ojentaa kätensä ja kuvitella nostavansa esine. He eivät tietenkään oikeasti nostaneet esinettä, koska se oli vain kuva tietokoneen ruudulla.

Kolmannessa tehtävässä henkilöiden piti ojentaa kätensä ja kuvitella avaavansa esine yhdellä kädellä. Koska tämä saattaisi olla todellisuudessa vaikeaa, henkilöiden piti kuvitella, että esine on liimattu tasoon kiinni, jolloin se on helpompi avata yhdellä kädellä.

Silmänliikkeistä laskettiin visualisointeja, joissa väri kertoo kuinka kauan katse on kohdistunut tiettyyn paikkaan. Visualisoinnissa alueet, joihin katse ei tehtävän aikana kohdistu, saivat arvon nolla ja se paikka, johon katse kohdistuu tehtävän aikana pisimpään, sai arvon yksi. Kaikki muut katseen kohdistukset saivat arvon, joka on ykkösen ja nollan välillä riippuen katseen kohdistuksen pituudesta. Dataa myös suodatettiin Gaussin suodattimella.

Tuloksena saatiin heatmap-visualisointi, jossa punainen väri kuvailee aluetta, johon silmät pysähtyvät pitkään ja värit keltaisesta vihreään alueita, johon silmät pysähtyvät hiukan lyhyemmäksi aikaa.

Alla olevassa kuvassa on 22 koehenkilön katseen kohdistukset, jotka on tehty ennen liikkeen aloittamista. Vasen kuva on luokittelutehtävä ja siinä silmänliikkeet kohdistuvat kallellaan makaavan purkin vasempaan päähän ja korin keskipisteen vasemmalle puolelle. Keskimmäinen kuva nostamistehtävä ja siinä silmänliikkeiden jakauma siirtyy kohti esineen keskipistettä. Oikeassa reunassa on avaamistehtävä, jossa näkyy kuinka silmänliikkeet kohdistuvat alueille, joissa on esineen avaamisen kannalta tärkeää tietoa.

Figure 2

Seuraavassa kuvassa on tarkasteltu kolmen ensimmäisen katseen kohdistuksen sijoittumista. Ensimmäinen sarake kertoo siitä, mihin ensimmäinen katseen kohdistus osuu ja kaksi seuraavaa saraketta kertoo toisesta ja kolmannesta katseen kohdistuksesta.

Luokittelutehtävässä (ylärivi) katse kohdistuu kannun keskelle kun taas nostamistehtävässä (keskirivi) kohdistukset siirtyvät kohti kahvaa. Avaamistehtävässä (alin rivi) kohdistukset osuvat kanteen.

Figure 3

Belardinellin koe osoittaa selkesti, kuinka silmänliikkeillä poimitaan aktiivisesti tehtävän kannalta olennaista tietoa. Luokittelu-, nostamis- ja avaamistehtävien informaatiotarpeet ovat erilaisia ja siksi myös silmien täytyy kohdistua eri paikkoihin.

 

 

Kategoria(t): havaitseminen ja toiminta, silmänliikkeet | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Uusi illuusioblogaus

Blogailin Ylen sivuilla uudesta ja tosi hienosta illuusiosta. Todella vaikuttava efekti!

Kategoria(t): illuusiot, Yleinen | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Blogailin aivo-orgasmeista ja misofoniasta

Blogailin Ylen sivuilla verkossa kiertävistä varsin erikoisista videoista. Blogi löytyy tästä linkistä.

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Havaitsemista voi tutkia välkkyvällä Mondrian-kuvalla

Olemme viime vuosina tehneet tutkimusryhmässäni kokeita menetelmällä, jota kutsutaan nimellä Continous Flash Suppression (CFS). Menetelmä on kätevä tutkimusväline, jolla voi esimerkiksi selvittää, missä vaiheessa havaintokokemus tulee tietoiseksi.

CFS-kokeessa koehenkilö katsoo peilistereoskooppiin, jossa oikealla ja vasemmalle silmälle näytetään erilainen näkymä. Toiseen silmään näytetään kuvaa, josta ollaan kiinnostuneita. Tämä voi olla vaikka kuva autosta tai jokin geometrinen kuvio. Toiseen silmään näytetään muuttuvaa kuviota, joka voi olla esimerkiksi Piet Mondrianin mukaan nimettyä värikkäistä nelikulmioista koostuvaa kuviota. Kuvio on tehty niin, että se muuttuu jatkuvasti hiukan erilaiseksi.

Alla olevassa kuvassa on demottu ilmiötä animoidulla gif-kuvalla, jossa ryhmä vinoja soikioita (vihreä, punainen, vihreä) kuvaa toiseen silmään näkyvää kuviota ja liikkuva kuvio on toiseen silmän näkyvä dynaaminen Mondrian-kuvio. Tämä ei siis ole se mitä koehenkilölle oikeasti näytetään, koska soikiot ja liikkuva kuva näytetään todellisuudessa eri silmiin.

CFS_demo

Kun tällaista kuvaa katsoo stereoskoopilla, näkyy siinä lähinnä tuo muuttuva Mondrian. Välillä toiseen silmään tuleva kuva, eli tässä tapauksessa tuo soikioryhmä, pulpahtaa esiin. Esiin tulemiseen kuluva aika riippuu dynaamisen Mondrianin ominaisuuksista ja toisessa silmässä olevan kuvan ominaisuuksista. Esimerkiksi jos soikioryhmä olisi terävärajaisempi ja musta, se tulisi stereoskoopilla katsottaessa nopeammin näkyviin.

Scholaropediassa on hyvä kuvaus ilmiöstä ja sen taustasta. Myös Frontiers in Psychology -lehdessä on hyvä katsausartikkeli aiheesta (Avoimesti saatavilla!).

Vaikka emme ole vielä julkaisseet varsinaisten kokeiden tuloksia, julkaisimme juuri kokeita varten kehitetyn Matlab-koodin Behavior Research Methods -lehdessä. CFS-kuvien tekeminen ei ole ihan yksinkertaista, joten tästä on varmasti apua tutkimusyhteisölle.

Image credits: Animated CFS image by Naotsugu Tsuchiya, California Institute of Technology, USA

 

Kategoria(t): binokulaarinen havaitseminen, havaitseminen, stereonäkö, tarkkaavaisuus | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Kannattaako limbiselle järjestelmälle jutella?

Blogasin taas Prisma Studion sivuilla, aiheena oli nyt Dynamic Neural Retraining System (DNRS), joka on ollut viime viikkoina Suomessa paljon julkisuudessa erityisesti Maria Nordinin toimesta. Olen blogissani varsin kriittinen menetelmää kohtaan, koska siinä on paljon epätieteellisiä piirteitä. DNRS ei ole ainoa tällainen menetelmä, vaan muitakin vastaavia on olemassa.

Esimerkiksi The Gupta programme käyttää samalla tavalla neuroplastisuuteen ja limbiseen järjestelmään liittyvää terminologiaa. Toisin kuin DNRS-menetelmässä, The Gupta programmessa ohjelmointi kohdistuu suoraan limbisen järjestelmän osaan, mantelitumakkeeseen. Menetelmän luvataan olevan kuitenkin turvallinen, sillä pelkoa mantelitumakkeen sammumisesta kokonaan ei ole.

Neurosculpting-menetelmässä keskitytään enemmän aivojen muokkautuvuuteen, limbistä järjestelmää ei nosteta erikseen esille.

Kaikille näille menetelmillä on yhteistä se, että psykoterapioissa käytettyjä menetelmiä yhdistellään omaksi systeemiksi, joka maustetaan neurotieteen termistöllä. Selvästi on helpompi ajatella, että käy neurologisessa kuntoutuksessa kuin että käy psykoterapiassa.

Kategoria(t): huuhaa, neurokieli | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi