Seitsentoistavuotiskaskaiden invaasio

Olin tänään Ylen Aamun Jälkikaronkassa Sini Merikallion ja Jori Grymin kanssa. Ehdimme käydä monta aihetta läpi, mutta oma suosikkini oli seitsentoistavuotiskaskaat, jotka juuri näillä hetkillä ryömivät esiin Pohjois-Amerikassa. Ne ovat siis viettäneet seitsemäntoista vuotta maan alla toukkamuodossa ja nyt kevään tullen kaivautuvat esiin, luovat kuorensa ja etsivät parittelukumppanin. Noin kuukauden päästä ne kuolevat. Aika erikoinen elämänkaari!

Kaskaissa on monia mielenkiintoisia piirteitä, niitä on muunmuassa 15 erilaista ryhmää, joilla on erilaiset esiintymisjaksot. Nyt kaivautuu esiin ryhmä 10, joka on ryhmistä runsaslukuisin.

Noin viidellä prosentilla kaskaista on erikoinen loissieni, joka ottaa kaskaat valtaansa. Se siis tunkeutuu niiden aivoihin ja tekee niistä marionettejaan. Loissienelle altistuneiden kaskaiden peräpää putoaa pois ja tilalle kasvaa valkoinen sieni.

Sieni muuttaa kaskaiden käyttäytymistä. Se erittää kaskaisiin amfetamiinia, joka tekee niistä ylivilkkaita ja väsymättömiä. Samalla se tekee niistä yliseksuaalisia, jolloin ne yrittävät paritella kaikkien vastaantulevien kaskaiden kanssa. Yrittäessään paritella ne kuitenkin hierovat peräpäähänsä kasvanutta sientä muihin kaskaisiin ja näin levittävät sientä muihin kaskaisiin. Tämä on kyllä todella erikoinen tapa levitä!

Lisätietoja kaskaista ja loissienestä löytyy näiden linkkien takaa 1, 2 ja 3.

Jälkikaronkka löytyy täältä.

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Vaaniva kissa hyödyntää näköjärjestelmän puutteita

Kevään blogailukausi jatkuu kissa-aiheella: uudessa artikkelissa tutkijat ovat hyödyntäneet kissavideoiden parissa viettämänsä ajan ja yhdistävät videoissa näkyvän kissojen vaanimistyylin näköjärjestelmän toimintaperiaatteisiin (Pastutkhov & Carbon, 2021).

Seuraava video on mainio esimerkki tästä vaanimistyylistä. Aluksi kissa kiinnostuu nurkan takaa esiin pilkistävästä sulasta ja päättää hiipiä lähemmäs. Hiipiminen pysähtyy aina kun sulka ilmestyy näkyviin. Kissa jähmettyy täysin paikoilleen ja jatkaa vasta kun sulka on kadonnut nurkan taakse. Tämä toistuu kunnes kissa on aivan sulan vieressä.

Seuraava video tarkastelee tilannetta saaliin näkökulmasta:

Video paljastaa, että saalis ei koskaan näe kissan liikkuvan, kissa vain seisoo paikallaan lähempänä ja lähempänä.

Jopa pieni kissanpentu vaanii samalla tavalla:

Selvästi kissan tavoitteena on päästä huomaamatta saaliin lähelle. Liikkumattomuus on tärkeä keino tähän, sillä liike on merkittävä vihje kuvion ja taustan erottelemisessa.

Toinen olennainen asia on näköjärjestelmän yllättävä kyvyttömyys havaita muutoksia näkökentässä. Tähän sisältyy kaksi toisiinsa liittyvää ilmiötä: tarkkaamattomuussokeus (engl. inattentional blindness) ja muutossokeus (engl. change blindness).

Psykologian professori Daniel Simmons on tehnyt kokeita, joissa kyvyttömyytemme huomata muutoksia paljastuu. Seuraavassa videossa tutkijan avustaja pysähtyy kysymään tietä pahaa aavistamattomalta ohikulkijalta. Neuvonnan keskeyttää ovea kantava henkilö, joka peittää neuvoja kysyvän hetkeksi. Samalla neuvoja kysyvä henkilö vaihtuu.

Toinen klassikko on seuraava koripallovideo. Seuraa ohjeita tarkasti!

Kolmas esimerkki on psykologi Richard Wisemanin korttitemppu. Huomaatko, missä vaiheessa korttien väri muuttuu?

Videoiden esimerkit osoittavat, että kiinnitämme erittäin vähän huomiota asioihin, jotka eivät ole tehtävän kannalta olennaisia. Tätä epäolennaista tietoa ei myöskään tallenneta mihinkään, koska sitä ei tarvita.

Kissat näyttävät tietävän tämän ja hyödyntävät sitä vaaniessaan saalista.

Lisätietoa löytyy esimerkiksi näistä lähteistä:

Scholarpedia: Inattentional blindness

Simons, D. J., & Chabris, C. F. (1999). Gorillas in our midst: Sustained inattentional blindness for dynamic events. Perception 28(9), 1059-1074.

Mack, A. (2003). Inattentional blindness: Looking without seeing. Current Directions in Psychological Science, 12(5), 180-184.

Kategoria(t): illuusiot, tarkkaavaisuus | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Näkevätkö kissat illuusioita?

Onpa taas blogailu jäänyt muiden kiireiden vuoksi. Lapsiperheen ruuhkavuodet ja kiinnostavat projektit täyttävät kalenterin aika tiiviisti. Tämä taitaa olla useimpien blogien kohtalo eli alkuinnostuksen jälkeen kirjoittelu helposti jää. Nyt kuitenkin päätin pitkästä aikaa naputtaa pienen blogauksen. Jotta kynnys ei nouse liian korkeaksi, aloitan kevyesti kissavideolla.

Kissojen näköjärjestelmähän muistuttaa monin tavoin ihmisen vastaavaa. Kissojen värinäkö ja näkötarkkuus eivät ole yhtä tarkkoja kuin ihmisellä, mutta toisaalta kissa näkee yöllä paljon paremmin.

Kissoja tutkimalla on tehty monia uraauurtavia tutkimuksia, joissa on selvitetty näköjärjestelmän neuraalista perustaa. Esimerkiksi näkötiedonkäsittelyssä keskeisen center-surround-reseptiivisen kentän toimintaa selvitettiin alun perin kissoja tutkimalla (Enroth-Cugell & Robson, 1966).

Koska ihmisen ja kissan näköjärjestelmät muistuttavat toisiaan, voisi kuvitella, että kissat näkevät illuusioita samalla tavalla kuin ihminen. Tästä löytyykin esimerkki YouTubesta, jossa kissat on laitettu katsomaan tunnettua käärme-illuusiota.

Kissa yrittää napata kiehtovasti liikahtelevaa kohdetta siinä kuitenkaan onnistumatta. Samalla se tulee osoittaneeksi, että kissan havaintokokemus muistuttaa ihmisen kokemusta.

Kategoria(t): illuusiot | Avainsanat: , , | Kommentoi

Uusin kirjani ilmestyi

Blogailutauko on kuin huomaamatta venähtänyt jo vuoden mittaiseksi! Pitkän tauon syy on uusin kirjani,  ”Mielen oudot maisemat” , joka ilmestyi muutama viikko sitten. Kirjoittaminen oli hyvin intensiivistä, joten muuhun ei jäänyt aikaa. Onneksi sain Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta apurahan, jonka turvin sain vapautettua puoli vuotta täysipäiväistä kirjoitusaikaa.

Hallusinaatioista kertovan tekstin piti alun perin olla osa edellistä kirjaani ”Outojen kokemusten psykologia”, mutta aihe oli niin laaja, että se ei mahtunut yhteen lukuun vaan ansaitsi oman kirjansa.

Mielen oudot maisemat

Käsittelen kirjassa hallusinaatioita, joita voi tulla tilapäisesti kenelle tahansa. Ensimmäisissä luvuissa kerron, kuinka suru, stressi tai valvominen voivat aiheuttaa hallusinaatioita. Kuuluisimpia esimerkkejä ovat tutkimusmatkailija Ernest Shackletonin enkelikokemus ja Atlantin yli yksin lentäneen Charles Lindberghin lentonsa aikana näkemät aaveet. Myös Yhdysvaltain skeptikkojärjestön johtajalla, Michael Shermerillä, on ollut todella kummallisia kokemuksia pitkän valvomisen seurauksena.

Sisällys1

Toinen kirjan teema on vähäisen aistitiedon aiheuttamat hallusinaatiot, joita voi tulla aistieristystilanteissa, mutta myös näkövammaisille. Nämä hallusinaatiot antavat viitteitä hallusinaatioiden syntymekanismeista aivoissa

Sisällys2

Kirjaani on myös käsitelty jonkin verran mediassa, esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Yle tekivät siitä hyvän jutun. Kävin myös radiossa keskustelemassa Yleisradion Kulttuuriykkösessä ja Kalle Haatasen keskusteluohjelmassa.

Nyt kun kirjoitusurakka on ohi, toivon ehtiväni kirjoittaa blogiin uusia tekstejä. Mielessäni on paljon kiinnostavia aiheita!

 

 

 

 

Kategoria(t): Hallusinaatio, Yleinen | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Blogasin konfetti-illuusiosta

Blogasin taas Yle Tieteen sivuilla, tällä kertaa blogi konfetti-illuusiosta, joka kiersi somessa jokin aika sitten. Blogi löytyy täältä.

Kategoria(t): illuusiot, Yleinen | Kommentoi

Jälkikaronkka alkoi jälleen

Aloitimme taas tiedekeskustelun Ylen Aamu-tv:n Jälkikaronkassa. Tämän viikon tiistaina oli hauskaa keskustelua Anne Liljeströmin ja Elina Hiltusen kanssa. Aiheina olivat muunmuassa tieteellinen julkaiseminen, nopeasti ilmaantuva sukupuolidysforia (Rapid onset gender dysphoria, ROGD), ilmastonmuutos ja valosaaste. Jatkamme tätä syksyn ajan kerran kuussa eli vielä neljä kertaa tämän syksyn aikana.

Tiistain ohjelma löytyy Yle Areenasta tästä linkistä.

Kategoria(t): Media, Yleinen | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Outojen kokemusten psykologia

En ole tämän talven aikana ehtinyt juurikaan blogailemaan, koska projekteja on ollut niin paljon. Eräs hauskimmista projekteista on ollut kirjani Outojen kokemusten psykologia, jonka julkaisupäivä on 17.5. Käsitttelen kirjassa kehostapoistumista, kuolemanrajakokemusta, unihalvausta, déjà vu-kokemusta, synestesiaa ja enneunia.

Törmäsin näihin kokemuksiin usein kun olin Skepsis ry:n puheenjohtajana ja jo silloin mietin, että näistä pitäisi joskus kirjoittaa. Viime vuonna ryhdyin toimeen ja sain kalenteriini raivattua kirjoittamisaikaa.

Kun julkaisuajankohta lähenee, pääsee kirjailija parhaassa tapauksessa mediaan kertomaan siitä. Niinpä kävi minullekin, Suomen Kuvalehti julkaisi jutun kirjaan liittyen (maksumuuri). Näitä saattaa tulla lähiviikkoina lisää, katsotaan miten asiat etenevät.

Kategoria(t): Oudot kokemukset, Yleinen | Avainsanat: , , , , , , , , , , | Kommentoi

Blogasin metakognitioista

Psykologit ovat muuttaneet Meilahteen osaksi Lääketieteellistä tiedekuntaa, joten blogailin vaihteeksi Lääketieteellisen tiedekunnan sivuilla. Aiheena olivat metakognitiot.

 

Kategoria(t): kognitiivinen prosessi, Yleinen | Avainsanat: , , , , , , , | Kommentoi

Bitcoinin ja muiden villitysten psykologiasta

Blogailin jälleen Ylen sivuilla. Tällä kertaa pohdiskelin Bitcoinia villityksenä ja vertailin sitä muihin huippuvauhdilla levinneisiin innostuksiin.

Kategoria(t): tunteet | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Silmänliikkeet ja esineisiin tarttuminen

Silmänliikkeiden avulla poimitaan tietoa ympäristöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että silmät kohdistuvat vain informatiivisille eli olennaista tietoa sisältäville alueille. Silmänliikkeet ovat siis erilaisia, jos katsomme kuvaa arvioidaksemme sen värejä tai kun laskemme, kuinka monta ihmistä kuvassa on.

Tämä toimii myös arkipäivän toimissa. Michael Landin klassisessa kokeessa koehenkilöt keittivät teetä samalla kun heidän silmänliikkeitään mitattiin. Land havaitsi, että silmänliikkeet kohdistuvat esineisiin hiukan ennen niihin kohdistuvia toimia. Hän kutsui tätä ”just in time”-strategiaksi eli silmänliikkeet ohjautuivat tärkeisiin paikkoihin vasta kun se oli toiminnan kannalta tärkeää. Video kokeesta löytyy täältä.

Landin kokeessa silmänliikkeitä mitattiin osana arkipäivän toimia, joten mittaukset eivät olleet hyvin kontrolloituja. Anna Belardinelli on julkaissut artikkelin, jossa on mitattu tehtävän vaikutusta katseen kohdistumiseen kontrolloidussa laboratorioympäristössä. Hän valitsi kokeeseen 14 kuvaa arkipäiväisistä esineistä ALOI-kuvatietokannasta.

Figure 1

Koehenkilöt näkivät kuvia satunnaisessa järjestyksessä ja heidän piti tehdä erilaisia tehtäviä. Samalla heidän silmänliikkeitään mitattiin. Oletuksena oli, että tehtävä vaikuttaa siihen, mihin silmät kohdistuvat ensimmäisenä.

Ensimmäisessä tehtävässä koehenkilöt arvioivat, voiko esineessä säilyttää vettä. Esimerkiksi korissa veden säilyttäminen on hankalaa, mutta teepannussa helppoa. Oikea vastaus ei ollut olennaista, vaan se, että henkilöiden piti tunnistaa esine ja arvioida sen käyttötarkoitusta.

Toisessa tehtävässä koehenkilöiden piti ojentaa kätensä ja kuvitella nostavansa esine. He eivät tietenkään oikeasti nostaneet esinettä, koska se oli vain kuva tietokoneen ruudulla.

Kolmannessa tehtävässä henkilöiden piti ojentaa kätensä ja kuvitella avaavansa esine yhdellä kädellä. Koska tämä saattaisi olla todellisuudessa vaikeaa, henkilöiden piti kuvitella, että esine on liimattu tasoon kiinni, jolloin se on helpompi avata yhdellä kädellä.

Silmänliikkeistä laskettiin visualisointeja, joissa väri kertoo kuinka kauan katse on kohdistunut tiettyyn paikkaan. Visualisoinnissa alueet, joihin katse ei tehtävän aikana kohdistu, saivat arvon nolla ja se paikka, johon katse kohdistuu tehtävän aikana pisimpään, sai arvon yksi. Kaikki muut katseen kohdistukset saivat arvon, joka on ykkösen ja nollan välillä riippuen katseen kohdistuksen pituudesta. Dataa myös suodatettiin Gaussin suodattimella.

Tuloksena saatiin heatmap-visualisointi, jossa punainen väri kuvailee aluetta, johon silmät pysähtyvät pitkään ja värit keltaisesta vihreään alueita, johon silmät pysähtyvät hiukan lyhyemmäksi aikaa.

Alla olevassa kuvassa on 22 koehenkilön katseen kohdistukset, jotka on tehty ennen liikkeen aloittamista. Vasen kuva on luokittelutehtävä ja siinä silmänliikkeet kohdistuvat kallellaan makaavan purkin vasempaan päähän ja korin keskipisteen vasemmalle puolelle. Keskimmäinen kuva nostamistehtävä ja siinä silmänliikkeiden jakauma siirtyy kohti esineen keskipistettä. Oikeassa reunassa on avaamistehtävä, jossa näkyy kuinka silmänliikkeet kohdistuvat alueille, joissa on esineen avaamisen kannalta tärkeää tietoa.

Figure 2

Seuraavassa kuvassa on tarkasteltu kolmen ensimmäisen katseen kohdistuksen sijoittumista. Ensimmäinen sarake kertoo siitä, mihin ensimmäinen katseen kohdistus osuu ja kaksi seuraavaa saraketta kertoo toisesta ja kolmannesta katseen kohdistuksesta.

Luokittelutehtävässä (ylärivi) katse kohdistuu kannun keskelle kun taas nostamistehtävässä (keskirivi) kohdistukset siirtyvät kohti kahvaa. Avaamistehtävässä (alin rivi) kohdistukset osuvat kanteen.

Figure 3

Belardinellin koe osoittaa selkesti, kuinka silmänliikkeillä poimitaan aktiivisesti tehtävän kannalta olennaista tietoa. Luokittelu-, nostamis- ja avaamistehtävien informaatiotarpeet ovat erilaisia ja siksi myös silmien täytyy kohdistua eri paikkoihin.

 

 

Kategoria(t): havaitseminen ja toiminta, silmänliikkeet | Avainsanat: , , , , | Kommentoi