Silmänliikkeiden avulla poimitaan tietoa ympäristöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että silmät kohdistuvat vain informatiivisille eli olennaista tietoa sisältäville alueille. Silmänliikkeet ovat siis erilaisia, jos katsomme kuvaa arvioidaksemme sen värejä tai kun laskemme, kuinka monta ihmistä kuvassa on.

Tämä toimii myös arkipäivän toimissa. Michael Landin klassisessa kokeessa koehenkilöt keittivät teetä samalla kun heidän silmänliikkeitään mitattiin. Land havaitsi, että silmänliikkeet kohdistuvat esineisiin hiukan ennen niihin kohdistuvia toimia. Hän kutsui tätä ”just in time”-strategiaksi eli silmänliikkeet ohjautuivat tärkeisiin paikkoihin vasta kun se oli toiminnan kannalta tärkeää. Video kokeesta löytyy täältä.

Landin kokeessa silmänliikkeitä mitattiin osana arkipäivän toimia, joten mittaukset eivät olleet hyvin kontrolloituja. Anna Belardinelli on julkaissut artikkelin, jossa on mitattu tehtävän vaikutusta katseen kohdistumiseen kontrolloidussa laboratorioympäristössä. Hän valitsi kokeeseen 14 kuvaa arkipäiväisistä esineistä ALOI-kuvatietokannasta.

Koehenkilöt näkivät kuvia satunnaisessa järjestyksessä ja heidän piti tehdä erilaisia tehtäviä. Samalla heidän silmänliikkeitään mitattiin. Oletuksena oli, että tehtävä vaikuttaa siihen, mihin silmät kohdistuvat ensimmäisenä.

Ensimmäisessä tehtävässä koehenkilöt arvioivat, voiko esineessä säilyttää vettä. Esimerkiksi korissa veden säilyttäminen on hankalaa, mutta teepannussa helppoa. Oikea vastaus ei ollut olennaista, vaan se, että henkilöiden piti tunnistaa esine ja arvioida sen käyttötarkoitusta.

Toisessa tehtävässä koehenkilöiden piti ojentaa kätensä ja kuvitella nostavansa esine. He eivät tietenkään oikeasti nostaneet esinettä, koska se oli vain kuva tietokoneen ruudulla.

Kolmannessa tehtävässä henkilöiden piti ojentaa kätensä ja kuvitella avaavansa esine yhdellä kädellä. Koska tämä saattaisi olla todellisuudessa vaikeaa, henkilöiden piti kuvitella, että esine on liimattu tasoon kiinni, jolloin se on helpompi avata yhdellä kädellä.

Silmänliikkeistä laskettiin visualisointeja, joissa väri kertoo kuinka kauan katse on kohdistunut tiettyyn paikkaan. Visualisoinnissa alueet, joihin katse ei tehtävän aikana kohdistu, saivat arvon nolla ja se paikka, johon katse kohdistuu tehtävän aikana pisimpään, sai arvon yksi. Kaikki muut katseen kohdistukset saivat arvon, joka on ykkösen ja nollan välillä riippuen katseen kohdistuksen pituudesta. Dataa myös suodatettiin Gaussin suodattimella.

Tuloksena saatiin heatmap-visualisointi, jossa punainen väri kuvailee aluetta, johon silmät pysähtyvät pitkään ja värit keltaisesta vihreään alueita, johon silmät pysähtyvät hiukan lyhyemmäksi aikaa.

Alla olevassa kuvassa on 22 koehenkilön katseen kohdistukset, jotka on tehty ennen liikkeen aloittamista. Vasen kuva on luokittelutehtävä ja siinä silmänliikkeet kohdistuvat kallellaan makaavan purkin vasempaan päähän ja korin keskipisteen vasemmalle puolelle. Keskimmäinen kuva nostamistehtävä ja siinä silmänliikkeiden jakauma siirtyy kohti esineen keskipistettä. Oikeassa reunassa on avaamistehtävä, jossa näkyy kuinka silmänliikkeet kohdistuvat alueille, joissa on esineen avaamisen kannalta tärkeää tietoa.

Seuraavassa kuvassa on tarkasteltu kolmen ensimmäisen katseen kohdistuksen sijoittumista. Ensimmäinen sarake kertoo siitä, mihin ensimmäinen katseen kohdistus osuu ja kaksi seuraavaa saraketta kertoo toisesta ja kolmannesta katseen kohdistuksesta.

Luokittelutehtävässä (ylärivi) katse kohdistuu kannun keskelle kun taas nostamistehtävässä (keskirivi) kohdistukset siirtyvät kohti kahvaa. Avaamistehtävässä (alin rivi) kohdistukset osuvat kanteen.

Belardinellin koe osoittaa selkesti, kuinka silmänliikkeillä poimitaan aktiivisesti tehtävän kannalta olennaista tietoa. Luokittelu-, nostamis- ja avaamistehtävien informaatiotarpeet ovat erilaisia ja siksi myös silmien täytyy kohdistua eri paikkoihin.