Jotkut psykologian koeasetelmat vaikuttavat ensi silmäyksellä hiukan kummallisilta. Esimerkiksi Linkenaugerin ja kumppaneiden juuri ilmestyneessä jutussa henkilöiden piti katsoa omaa kättänsä ja jalkaansa suurennuslasin lävitse. Ei liene kovinkaan yllättävää, että koehenkilöt raportoivat jalan ja käden näyttävän suuremmalta.

Jos tuloksia katsoo tarkemmin, paljastuu kuitenkin, että oma käsi ei näyttänyt suurentuvan läheskään niin paljon kuin jalka. Myös toisen henkilön käsi tai jalka suurenivat paljon. Tämän huomion kautta päästään artikkelin pääkysymykseen: miksi oma käsi ei näytä suurenevan niin paljon kuin muut jalat ja kädet?

Linkenaugerin mukaan käden koon pysyvyys on suurempi kuin muiden objektien, koska käytämme sitä mittatikkuna toimiessamme maailmassa. Meidän pitää pystyä nopeasti arvioimaan lähiympäristössämme olevien esineiden ominaisuudet, joista eräs on niiden mahtuminen käteen. Esineen kokoa voidaan arvioida monien vihjeiden avulla, mutta vertaaminen käden kokoon on näppärä ja nopea keino. Jos käsi toimii tällaisena mittatikkuna, niin silloin näköjärjestelmä olettaa, että tilanteesta riippumatta oman käden koko säilyy vakiona. Tämä lienee ihan turvallinen oletus. Jos kättä sitten suurennetaan suurennuslasilla, niin näköjärjestelmän prosessit arvioivat käden olevan edelleen saman kokoinen kuin ennenkin, eli emme huomioi suurenemista.

Linkenaugerin selitys vaikuttaa loogiselta, mutta silti vaikuttaa jotenkin kummalliselta, että yksinään näkyvän käden optinen suurentaminen jäisi noinkin paljon huomaamatta. He kuitenkin toistavat tuloksen viitenä erilaisena versiona hiukan erilaisilla menetelmillä, mikä on aika vakuuttavaa.

Olisi muuten mielenkiintoista nähdä tästä jatkokoe, jossa käden vieressä olisi muita tuttuja esineitä, vaikkapa teemuki. Jos kättä oikeasti käytetään mittatikkuna, niin teemukin pitäisi suurennuslasilla katsottaessa pienentyä vähemmän silloin kuin käsi on sen vieressä. Jos käsi otetaan pois, teemukin pitäisi suurentua enemmän, koska mittatikkuna toiminut käsi on pois näkymästä. Tässä olisi jollekin hyvä koeidea toteutettavaksi!

Lähteet

Linkenauger, S., Geuss, M.N., Stefanucci, J.K., Leyrer, M., Richardson, B.H., Proffit, D.R., Bülthoff, H. & Mohler, B.J. (2014) Evidence for hand-size constancy. The dominant hand as a natural perceptual metric. Psychological Science 25(11) 2086-2094.