Olemme viime vuosina tehneet tutkimusryhmässäni kokeita menetelmällä, jota kutsutaan nimellä Continous Flash Suppression (CFS). Menetelmä on kätevä tutkimusväline, jolla voi esimerkiksi selvittää, missä vaiheessa havaintokokemus tulee tietoiseksi.

CFS-kokeessa koehenkilö katsoo peilistereoskooppiin, jossa oikealla ja vasemmalle silmälle näytetään erilainen näkymä. Toiseen silmään näytetään kuvaa, josta ollaan kiinnostuneita. Tämä voi olla vaikka kuva autosta tai jokin geometrinen kuvio. Toiseen silmään näytetään muuttuvaa kuviota, joka voi olla esimerkiksi Piet Mondrianin mukaan nimettyä värikkäistä nelikulmioista koostuvaa kuviota. Kuvio on tehty niin, että se muuttuu jatkuvasti hiukan erilaiseksi.

Alla olevassa kuvassa on demottu ilmiötä animoidulla gif-kuvalla, jossa ryhmä vinoja soikioita (vihreä, punainen, vihreä) kuvaa toiseen silmään näkyvää kuviota ja liikkuva kuvio on toiseen silmän näkyvä dynaaminen Mondrian-kuvio. Tämä ei siis ole se mitä koehenkilölle oikeasti näytetään, koska soikiot ja liikkuva kuva näytetään todellisuudessa eri silmiin.

Kun tällaista kuvaa katsoo stereoskoopilla, näkyy siinä lähinnä tuo muuttuva Mondrian. Välillä toiseen silmään tuleva kuva, eli tässä tapauksessa tuo soikioryhmä, pulpahtaa esiin. Esiin tulemiseen kuluva aika riippuu dynaamisen Mondrianin ominaisuuksista ja toisessa silmässä olevan kuvan ominaisuuksista. Esimerkiksi jos soikioryhmä olisi terävärajaisempi ja musta, se tulisi stereoskoopilla katsottaessa nopeammin näkyviin.

Scholaropediassa on hyvä kuvaus ilmiöstä ja sen taustasta. Myös Frontiers in Psychology -lehdessä on hyvä katsausartikkeli aiheesta (Avoimesti saatavilla!).

Vaikka emme ole vielä julkaisseet varsinaisten kokeiden tuloksia, julkaisimme juuri kokeita varten kehitetyn Matlab-koodin Behavior Research Methods -lehdessä. CFS-kuvien tekeminen ei ole ihan yksinkertaista, joten tästä on varmasti apua tutkimusyhteisölle.

Image credits: Animated CFS image by Naotsugu Tsuchiya, California Institute of Technology, USA