Pop-out -virittymistä viivoilla ja väreillä

Äskeisen kauppareissun jälkeen löysin autoni marketin parkkipaikalta aika helposti, punainen auto sattui helposti silmiini muiden autojen joukosta, koska lähellä ei ollut muita punaisia autoja. Ihan mukavaa vaihtelua, joskus autoa on todella vaikea löytää kauppakeskusten jättimäisiltä parkkipaikoilta. Visuaalisen kognition näkökulmasta suoritin parkkipaikalla visuaalisen haun tehtävää, jossa etsin kohdeärsykettä (punainen Mazda) häiriöärsykkeiden (muut autot) joukosta.

Yleensä visuualisen haun tehtävät tehdään yksinkertaisemmilla kuvioilla, joissa kohdeärsykettä täytyy hakea häiriöärsykkeistä koostuvasta matrisiista. Alla olevassa kuvassa tehtävä on todella helppo, vihreä palkki erottuu punaisten palkkien seasta välittömästi ja täysin vaivattomasti. Tällaista hakua kutsutaan tehokkaaksi visuaaliseksi hauksi ja kohdekuvion välittömästi esille hypähtävää luonnetta kutsutaan ”pop-out”-ilmiöksi, mikä vapaasti suomennettuna voisi olla vaikka silmille hyppäysilmiö.

Popout

Kuva 1. Pop-out-ilmiö: Vihreä palkki erottuu punaisten joukosta välittömästi.

Joissain tapauksissa kohdetta ei ole niin helppo erottaa häiriöärsykkeiden joukosta. Esimerkiksi kuvassa 2 T-kirjaimen löytämiseen menee hetken aikaa, koska siinä on samoja piirteitä kuin häiriöärsykkeinä toimivissa L-kirjaimissa. Kyllähän se T sieltä löytyy, mutta se ei samalla tavalla hyppää silmille vaan sitä pitää tietoisesti etsiä. Tällaista hakua kutsutaan vähemmän tehokkaaksi visuaaliseksi hauksi.

Notpopout

Kuva 2. T-kirjaimen löytämiseen L-kirjainten joukosta menee hetki aikaa.

Popout-ilmiön yhteydessä on havaittu mielenkiintoinen virittämisilmiö, jossa aikaisemmin havaitut ärsykkeet vaikuttavat tehokkaan visuaalisen haun nopeuteen. On esimerkiksi huomattu, että jos henkilö katsoo peräkkäin useampia ärsykematriiseja, joissa kohdeärsyke on tietyn värinen, vaikkapa vihreä, hänen reaktionopeutensa kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön kognitiiviset järjestelmät pystyvät jollakin tavalla virittymään vihreyden löytämiseen ja siksi henkilön reaktionopeus paranee.

Mistä haun kohdetta määrittelevässä virittymisilmiössä sitten on kyse? Eräs mahdollisuus on se, että kognitiot herkistyvät havaitsemaan tietynlaista kohdeärsykettä. Toinen mahdollisuus on kuitenkin se, että kognitiot tottuvat häiriöärsykkeisiin ja pystyvät paremmin jättämään ne huomiotta. Tätä tutkittiin Journal of Visionin artikkelissa, joka minulla on syyslomalukemisena (Michal & Beck, 2014).

Kokeessa koehenkilöiden piti mahdollisimman nopeasti löytää kuvaruudulle ilmestyvien kuvioiden joukosta se ympyrä, jonka viivat olivat eri suuntaisia kuin muiden ympyröiden. Eli kuvan 3 esimerkissä kohdeärsyke on ympyrä, jossa oli pystysuoria viivoja ja häiriöärsykkeenä oli vaakasuoria viivoja. Kun he olivat löytäneet poikkeavan ympyrän, heidän piti mahdollisimman nopeasti raportoida, oliko poikkeava ympyrä kuvan oikealla vai vasemmalla puolella. Lisäksi ympyrät saattoivat olla sinisiä tai punaisia, mutta tämä oli vain lisähäirintää, joka koehenkilön piti jättää huomiotta.

Visual search

Kuva 3. Kokeessa koehenkilöt etsivät pystysuoria viivoja vaakasuorien joukosta. Väri piti jättää huomiotta.

Tutkijat olivat kiinnostuneita siitä, miten kokeessa muunneltavien piirteiden (viivojen suunta ja väri) toistuminen vaikutti reaktionopeuteen. Jos esimerkiksi vaakasuorat viivat ovat useamman kerran peräkkäin kohdeärsykkeenä, voisi olettaa, että virittymisen seurauksena reaktionopeus kasvaisi.

Kiinnostavaksi kokeen tekee se, että siinä vaihtelee myös tehtävän kannalta epäolennainen väri ja myös se voi toistua eri koekertoina. Itse asiassa kahden peräkkäisen ärsykematrisiin esityskerran välillä voi tapahtua neljä erilaista asiaa: kohteena olevan kuvion viivojen suunta toistuu (tehtävän kannalta olennainen piirre), kohdeärsykkeen väri toistuu (tehtävän kannalta epäolennainen piirre), sekä kohdeärsykkeen väri että viivojen suunta toistuu tai kumpikaan ei toistu.Vertailemalla reaktionopeutta eri tilanteiden välillä pystytään selvittämään, mitä pop-out-ilmiöön liittyvässä virittymisessä oikein tapahtuu.

Tulokset osoittivat, että kun tehtävän kannalta olennainen piirre, eli viivojen suunta, toistui, nopeutui reaktionopeus selvästi. Kiinnostavaa kyllä, myös tehtävän kannalta epäolennaisen piirteen eli värin toistuminen nopeutti reaktioita. Osa virittymisestä tapahtui siis tiedostamattomasti, ilman että niitä käsiteltiin osana tehtävää. Tämä myös tarkoittaa sitä, että näköjärjestelmä ei aktiivisesti karsinut häiriöärsykkeitä pois. Tehtävän kannalta epäolennaisen värin tuottama reaktionopeuden parantuminen oli kuitenkin vähäisempää. Jos toistoja oli usempia kuin yksi, tehtävän kannalta olennaisen ulottuvuuden toistuminen paransi reaktionopeutta entisestään kun taas värillä lisätoistot eivät tuoneet parannusta.

Tulokset viittaavat siihen, että pop-out-virittyminen on enemmänkin sitä, että näköjärjestelmä alkaa ennakoimaan tietyn piirteen prosessointia kuin sitä, että näköjärjestelmä aktiivisesti karsisi häiriöärsykkeet pois.

Lähteet

Michal, A. L., & Beck, D. M. (2014). Relative contributions of task-relevant and task-irrelevant dimensions in priming of pop-out. Journal of Vision, 14, 1–12. doi:10.1167/14.12.14.doi

Tietoja jukkahakkinen

Työskentelen Käyttäytymistieteiden laitoksella, Helsingin yliopistossa. Tässä blogissa käsittelen havaitsemiseen liittyviä teemoja perustutkimuksesta visuaaliseen ergonomiaan.
Kategoria(t): tarkkaavaisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s