Hengittävää valoa

Blogasin viikko sitten varjojen merkityksestä havaitsemisessa ja näytin harmaasävykuvia, joissa ympyrän sisälle laitetaan tasaisesti muuttuva harmaasävy, jonka näkö tulkitsee kolmiulotteiseksi rakenteeksi. Tässä kuvassa keskellä näyttää olevan kuoppa ja reunoilla on ryhmä kumpuja.

Circular shape from shading patches

Tasaiset muutokset harmaasävyssä voivat viestiä myös muita asioita. Alla on kuva, jossa harmaasävy muuttuu keskeltä reunoille mentäessä valkoisesta mustaksi. Näkö tulkitsee kuvan valoläikäksi. Mitä kauemmin katselet, sitä kirkkaammalta keskellä oleva valo näyttää. Kokeile seuraavaa: katso keskelle kuvaa ja liikuta päätäsi kuvaa kohti ja siitä poispäin. Kun liikutat päätäsi kohti kuvaa, se näyttää kasvavan. Pään liikuttelu edestakaisin saa aikaan sykkivän vaikutelman, jota ilmiön keksijät Simone Gori ja Alan Stubbs kutsuvat hengittävän valon illuusioksi.

Light1

Gori ja Stubbs esittelevät myös toisen version illuusiosta. Tätä he kutsuvat nimellä ”Täältä tulee aurinko” -illuusio (englanniksi ”Here comes the sun illusion”). Myös tässä illuusiossa keskustan kirkas alue hengittää pään liikkeen mukaan.

Light2

Illuusio toimii myös kehämäisellä harmaasävyjakaumalla (kuva a alhalla vasemmalla) tai suuremman valkoisen keskitäplän kanssa (kuva b alhaalla oikealla).

Light3

Gorin ja Stubbsin mukaan kuvan hengittäminen liittyy koon pysyvyden mekanismiin. Kun esineet liikkuvat suhteessa meihin, silmään heijastuvan kuvan koko muuttuu. Esimerkiksi edessäni olevan kahvikupin silmään heijastuva kuva kasvaa selvästi, jos nostan kuppia lähemmäksi juodakseni kahvia. Kokemukseni kahvikupista ei kuitenkaan muutu eli kahvikuppi ei tunnu paisuvan suuremmaksi sen lähestyessä kasvojani. Aivoni osaavat siis suhteuttaa verkkokalvolle heijastuvan kuvan koon ja sen etäisyyden toisiinsa.

Hengittävän valon illuusiossa mustan ja valkoisen raja on epätarkka, mikä hankaloittaa ääriviivan paikan hahmottamista. Kun liikutat päätä edestakaisin, epävarmuus ääriviivasta sotkee koon pysyvyyden mekanismin. Näkö ei pysty tarkasti hahmottamaan, minkä kokoinen kuvio oikeasti on, jolloin sen kokemuksellinen koko muuttuu silmään heijastuvan koon muuttuessa. Tältä havaintomaailmamme siis näyttäisi, jos koon pysyvyden mekanismi ei toimisi.

Lähteet

Gori, S., & Stubbs, D. A. (2006). A new set of illusions—the Dynamic Luminance-Gradient Illusion and the Breathing Light Illusion. Perception, 35(11), 1573 – 1577.

Tietoja jukkahakkinen

Työskentelen Käyttäytymistieteiden laitoksella, Helsingin yliopistossa. Tässä blogissa käsittelen havaitsemiseen liittyviä teemoja perustutkimuksesta visuaaliseen ergonomiaan.
Kategoria(t): illuusio, koon havaitseminen, koon pysyvyys Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s