Kun luin sähköpostejani perjantaina iltapäivällä, siellä oli viesti Helsingin sanomain Nyt-liiteen toimittajalta jostain mekosta, jonka väristä ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Kävin Buzzfeedissä katsomassa tätä kuuluisaa mekkoa, joka mielestäni on todella selvästi sini-musta. Jutun mukaan jotkut näkivät mekon valko-kultaisena, mutta en itse pystynyt näkemään tätä vaihtoehtoa.

Tällä välin mekko oli jo räjäyttänyt internetin, esimerkiksi oman bloginiini tuli iso kävijäpiikki, joka kohdistui värien havaitsemiseen liittyvään blogaukseeni. Twitter-feedini oli täynnä viestejä hashtagillä #TheDress ja jutusta kirjoittivat muunmuassa Wired, New Scientist, Scientific American, The Guardian ja Slate. Maailman väritutkijoilla oli eilen kiireinen päivä!

Myös Suomessa mekko uutisoitiin laajasti, siitä kertoivat esimerkiksi Iltalehti, Uusi Suomi ja Ilta-Sanomat. Paras selitys oli kuitenkin Nytissä, johon en itse ehtinyt kommentoimaan, mutta johon kollega Tarja Peromaa on kertonyt todella selkeästi, mistä tässä on kyse: aivojen tekemästä väritulkinnasta. Värien havaintohan ei synny pelkästään silmään tulevan valon aallonpituusjakaumasta, koska valaistus vaikuttaaa aallonpituusjakaumaan. Aivojen pitää siis huomioida valon väri ja yrittää arvioida, minkä värinen pinta on oikeasti, siis valaistuksesta riippumatta. Ilmiötä kutsutaan valaistuksen mitätöinniksi tai värien pysyvyydeksi. Tarja kertoo tästä hyvän esimerkin: jos aivomme eivät huomioisi valaistuksen muutosta, pinnat näyttäisivät eri värisiltä sisällä ja ulkona.

New Scientistin jutussa on hyvä kuva tutkija Dale Purvesilta, jossa näytetään kuinka tulkinnat väreistä syntyvät. Alla olevassa kuvassa on kaksi Rubikin kuution näköistä kappaletta, joita katsotaan eri värisen värikalvon läpi. Yhtä lailla kyse voisi olla voimakkaan värisestä valaistuksesta. Vasemmalla on voimakkaan keltainen valaistus ja oikealla voimakkaan sininen valaistus. Vaikka kuutioiden värilaatat näyttävät samanlaisilta oikealla ja vasemmalla, niiden aallonpituusjakauma on hyvin erilainen. Esimerkiksi vasemman kuvan sininen laatta ja oikean kuvan keltainen laatta ovat aallonpituusjakaumansa perusteella harmaita. Väritulkinta syntyy kun näköjärjestelmä suhteuttaa värilaatan aallonpituusjakauman valaistuksen väriin.

Kuva: Dale Purves / New Scientist

Purvesin omilta sivuilta löytyy samasta kuvasta vielä toinen esimerkki. Kuutioiden alapuolelle on napattu kuutioissa olevien ”punaisten” värilaattojen värit. Kun värit esitetään erillään, vasemmat laatat paljastuvat oransseiksi ja oikeanpuoleiset violeteiksi. Tässä yhteydessä paljastuu muuten mielenkiintoinen ilmiö. Kun katson alapuolella olevia värejä, alan välillä nähdä myös ylempien kuvien värit hetkellisesti eri värisinä, eli näen esimerkiksi vasemman kuution punaiset välillä oransseina. Kyse tuntuu olevan samankaltaisesti monitulkintaisuudesta kuin sinisen mekon tapauksessa.

Värien havaitsemisen psykologia sai siis yhden päivän julkisuutensa internetissä. Tämä on hieno juttu, harvemmin havaitsemisen perusilmiötä käsitellään iltapäivälehdissäkin.

Niin ja se mekko, sehän on oikeasti sini-musta.

Edit: Blogasin mekosta lisää, katso seuraava blogi täältä.